Nykyisenkaltaisena kriisiaikana kulttuuriperinnön arvo korostuu: huomaamme selvemmin, mitä me haluamme säilyttää ja puolustaa. Paikallista kulttuuriperintöä ylläpitävät monesti vapaaehtoiset, pienin resurssein ja suurella sydämellä. Tämä työ jää syrjään kansallisesta katseesta. Niin ei tulisi olla. Naapurustoilla ja kortteleilla, kylillä ja kaupunginosilla, kunnilla ja kaupungeilla on omat muistonsa ja oma muistinsa. Paikallinen muisti elää rakennuksissa ja esineissä, perinteissä ja tapahtumissa, valokuvissa ja asiakirjoissa. Se kertoo, kuinka eteenpäin on menty ja vaikeuksista selvitty yhdessä. Perhepiirissä heräämme monesti vasta liian myöhään huomaamaan menneisyyden arvon. Historia alkaa usein kiinnostaa vasta aikuisiässä. Silloin esineiden tarinoita tai valokuvien henkilöitä ei ehkä enää tunneta eikä ole ketään keneltä kysyä. … Jatka artikkelin Kotiseutuliiton julkilausuma: Uhkaako meitä yhteisöllinen muistisairaus? lukemista