Isäni, toimittaja ja yrittäjä Aarre Ensio Kupila kuoli 86-vuotiaana 15.4.2025. Monien sairauksien myötä kunto oli vähitellen heikentynyt ja lopulta keuhkokuume koitui kohtaloksi.
Isä oli syntynyt 16.9.1938 Evijärvellä monilapsisen perheen nuorimpana yhdessä kaksoisveljensä kanssa. Veljesten äiti kuoli heidän ollessaan kolmen kuukauden ikäisiä.
Pientilan arkeen kuului puute ja ahkera työnteko, joka väritti isän elämää aivan nuoruudesta lähtien. Alta kouluikäisenä hän poimi jo marjoja ja nuorukaisena teki töitä savotoilla. Parikymppisenä hän lähti merille toimien laivoissa lämmittäjänä. Koko maailmaa ei näillä matkoilla kierretty, mutta Itämeren ja Euroopan satamissa tuli käytyä. Laivat lähtivät matkaan usein Kotkasta, jota isä kutsui ”koulukaupungikseen” − elämänkouluun sieltä lähdettiin.
Lukeminen oli isälle tärkeää koko elämän ajan. Kotona oli kirjahyllyssä konerasvasta ja noesta mustuneita kirjoja, joita oli luettu laivassa, aina kuin aikaa oli.
Meriltä isä rantautui 1960-luvulla Turkuun, jossa teki elämäntyönsä. Hän pääsi tuolloin ilmoitusmyyjäksi Turun päivälehteen. Samalla tuli tutuksi lehden toimitustyö ja mahdollisuus kirjoittaa omia juttuja.
Ilmoitusmyyjän työ vaihtui oman yrityksen ja sanomalehden, Turun Omakotilehden perustamiseen vuonna 1969. Isästä tuli nyt päätoimittaja sekä ilmoitusmyyjä. Muutamia vuosia aiemmin hän oli tavannut puolisonsa Soilen ja naimisiin oli menty vuonna 1966. Tyttäret Sanna ja Kaisa syntyivät seuraavina vuosina.
Omakotilehden kustantamista varten vanhempani perustivat 1970-luvulla Turun Kevytpaino Oy:n, josta kehittyi pieni kirjapaino valoladonta- ja pikapainokoneineen.
Vähitellen Omakotilehden toimittaminen ei enää tuonut riittävästi haasteita. Isä sai idean ilmaisjakelulehden perustamisesta Raumalle, jonne koko perhe muutti 1978. Kerran viikossa ilmestynyttä Rauman Seutu -lehteä vanhempani tekivät muutaman vuoden, kunnes palasimme takaisin Turkuun.
Seuraavaksi isä aloitti Turun Länsi Ranta -nimisen ilmaisen kaupunkilehden kustantamisen. Kun lehtien valmistus loppui, vanhemmat jatkoivat erilaisten pienten painotuotteiden valmistusta. Vaalikeväät olivat aina kiireistä aikaa, ja aikana ennen internettiä yritykset teettivät monenlaisia hinnastoja ja tiedotteita. Nykyisin tällaista painopalvelua ei enää tarvita.
Nuoruuden savotoilta oli isälle jäänyt kovasta työstä huolimatta rakkaus metsiin ja metsätöihin. Mökkipaikkakunnalta Taivassalosta hän osti aikoinaan muutaman hehtaarin metsää, jossa sai harrastaa: istuttaa, raivata, harventaa ja tehdä polttopuita. Ei hän siellä aina yksin touhunnut, metsätöissä oli usein myös mukana perhe, vaikkei olisi aina niin halunnutkaan.
Työnteko oli isälle elämäntapa, mutta kesäisin teimme aina kotimaan lomamatkan ja kävimme myös Evijärvellä sukuloimassa. Lastenlapset olivat hänelle erittäin tärkeitä, pappan tiitiäisiä, ja pappan hassuttelut heidän kanssaan ovat edelleen muistoissamme.
Isällä oli aivan elämänsä loppuun asti tarve kirjoittaa. Hän kirjoitti ajatuksiaan ja tekemisiään päiväkirjaan, mutta ahkerasti myös mielipidekirjoituksia. Hyvin usein, kun jokin asia ärsytti, kuulimme lausahduksen: Mä kyllä kirjoitan tästä lehteen! Paikalliset lehdet julkaisivatkin usein näitä kirjoituksia, joissa nimen alla saattoi lukea tittelinä vanhempi metsänkasvattaja tai seniorikansalainen.
Sanna Kupila, tytär
