ALAJÄRVELÄINEN Elina Matila kirjoitti runoja osana diakoniaopintojaan, kun hengellisyyttä, kutsumusta ja kirkon työtä tuli käsitellä taiteen keinoin. Jo aiemmissa tehtävissä pohdinnat olivat lähestyneet runon muotoa, joten kun valinta oli tehty, runoja alkoi syntyä. –Tuntui, että ne olivat olleet aivan siinä pinnan alla, tarvitsi vain pysähtyä ja alkaa tallentaa niitä. Sain kokoamastani digiteoksesta kiittävää palautetta ja … Jatka artikkelin ”Välillä joku asia on niin iso, ettei sitä ole saanut ulos kuin runon kautta” lukemista