YKSI vanhimpia ja perinteisimpiä ihmisoikeuksia on uskonnonvapaus. Suomessa se säädettiin virallisesti uskonnonvapauslailla itsenäistymisen jälkeen 1923. Voikin sanoa, että uskonnonvapaus on osa vapaan itsenäisen Suomen ydinolemusta. Nykyinen perustuslakimme säätää 11 §:ssä, että jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus.   Uskonnonvapaus on kaksiosainen. Siihen kuuluu ”vapaus uskoa” eli kuulua uskonnolliseen yhdyskuntaan ja harjoittaa oman vakaumuksensa mukaista uskontoa. Tämä on niin sanottu positiivinen uskonnonvapaus. Uskonnonvapauden toinen puoli on ”negatiivinen uskonnonvapaus” eli vapaus ja oikeus olla harjoittamatta uskontoa ja vapaus olla kuulumatta mihinkään uskontokuntaan.  Viime vuosina on korostunut voimakkaasti vain jälkimmäinen. Välillä tuntuu, että on melkeinpä unohtunut, että Suomessa on myös sallittua vapaasti harjoittaa omaa … Jatka artikkelin Kristilliset perinteet sopivat oikeusvaltioon  lukemista