Satu tekee hyvää

Viime viikolla vietettiin valtakunnallista satuviikkoa. Teemaviikko huipentui sunnuntaihin, Sadun nimipäivänä 18. lokakuuta juhlittavaan Satupäivään.
Satupäivä sai alkunsa 1980-luvun lopussa Suomen Kirjailijaliiton Topelius-ryhmän aloitteesta, ja siitä lähtien Helsingin kirjailijat ry ja useat kirjastot ovat järjestäneet Sadun päivänä satuteemaisia tapahtumia. Vuosien varrella Satupäivä on kasvanut ja vakiinnuttanut asemansa. Eri puolille Suomea levinnyt tapahtuma tarjoaa vuosittain mahdollisuuden pysähtyä nauttimaan saduista.
Myös tänä vuonna Satupäivä ja sen sadat tapahtumat ilahduttivat tuhansia lapsia ja nuoria. Esimerkiksi Evijärven kirjastossa järjestettiin Satujen sunnuntai, jolloin kuultiin satuja prinsessasta ja lohikäärmeestä sekä hurjasta merirosvosta. MLL:n Evijärven osaston kanssa yhteistyössä toteutetun tempauksen kuulijakunta oli sonnustautunut asiaankuuluvasti satumaisiin naamiaisasuihin prinsessoista rölleihin.
Satupäivän tavoitteena on luoda lapsille, nuorille ja aikuisille yhteinen elämys keskellä arjen kiireitä ja tarjota kaiken ikäisille mahdollisuus uppoutua yhdessä sadun maailmaan. Monille satujen lukeminen merkitsee rauhallista yhdessäoloa. Kukapa ei muistaisi äidin, isän tai isovanhempien sylissä vietettyjä yhteisiä lukutuokioita.
Toisaalta olen itse vastustanut aina ajatusta, että sadut olisivat tarkoitettu vain lapsille luettaviksi. Taidokkaimmat tarinat sisältävät useampia tasoja, jolloin saduista voivat nauttia kaikenikäiset.
Tänä vuonna Satupäivän teemana oli ”Satu tekee hyvää”. Oikeastaan tuon parempaa teemaa satuviikolle on vaikea keksiä. Sadut ruokkivat mielikuvitusta, kartuttavat sanavarastoa, opettavat empatiaa ja toisen asemaan asettumista sekä kehittävät sosiaalisia ja kulttuurisia taitoja. Lisäksi satujen kuuntelemisen ja lukemisen sanotaan vähentävän stressiä sekä parantavan muistia ja keskittymiskykyä.
Onneksi sadun hyvää tekevä vaikutus ei katoa mihinkään, vaikka virallinen teemaviikko onkin jo ohi. Muistutus satumaailman hykerryttävästä voimasta on enemmän kuin tervetullut aikana, jolloin kelloja käännetään talviaikaan. Ei myöskään kestä kuin reilu viikko, kun lokakuu vaihtuu taas marraskuuksi, joka tuntuu usein loputtomalta maratonilta.
Kun on pimeää ja sateista, on mukava tehdä itselleen täkinmutkaan oravanpesä ja sukeltaa johonkin kesäiseen tarinaan tai matkustaa mielessään kaukomaille. Tarvitsee vain päättää, kenet ottaisin hyllystäni tällä kertaa matkakumppaniksi.
Kuinka lohdullista! Ehkä tästä selvitään. Selvisihän Muumipeikkokin Taikatalvesta, vaikka koville otti.