”Sitä ollaan Hyytisen Vilhon poikia” sanoi mies minulle Helsingin rautatieaseman odotussalissa 20.12.1964. Odotimme Ouluun lähtevää iltajunaa, kolme varusmiestä, jääkäri ja kaksi upseerikokelasta. Ei mies paljon muista erottunut. Siistit vaatteet. Näki selvästi, ettei matkalle oltu ensi kertaa lähdössä. Jääkäri kysyi, että kuka tuo oli, kun mies asteli I luokan vaunuun. Se on Savelan Veikko, sukulaismies, sanoin.Muistin … Jatka artikkelin Sukulaismiestä muistellessa lukemista
Kopioi ja liitä tämä koodi WordPress-sivustollesi luodaksesi upotteen
Kopioi ja liitä tämä koodi sivustollesi luodaksesi upotteen