Kirkkoveneessä on tunnelmaa

Jos haluat nähdä Lappajärven uudesta näkökulmasta, Lappajärven soutajat tarjoavat siihen mahdollisuuden jokaviikkoisen retkisoudun muodossa. Sunnuntain rauhalliseen souteluun kirkkoveneellä saa kuka hyvänsä hypätä vapaasti kyytiin. Matalan osallistumiskynnyksen tarkoituksena on kannustaa ihmisiä liittymään soutajiin, sillä on väki on viime vuosina vähentynyt.

Soutajat toteuttavat myös tilausretkiä, joilla rahoitetaan toimintaa.
–Viime juhannuksena veneessä istui 16 naisen polttariporukka Helsingistä, joista osa oli soutanut aiemminkin, kertoo viisi vuotta porukassa soutanut Risto Olli, joka myös valmentaa ja ohjaa soutajia.
Etenkin kauniina kesäpäivänä jollasta kelpaa ihailla Lappajärven hienoja maisemia. Sunnuntainen muutaman kilometrin soutumatka Kärnän kyläyhdistyksen laavulle taittui leppoisan jutustelun ja aerodynamiikasta väittelyn parissa, ja perillä hyvää fiilis jatkui nokipannukahveja särpiessä. Matkan ajan perämies Risto Alalantela huutelee mikrofoniinsa vuoroin tahtia ja vuoroin viikon kuulumisia.
Tosissaankin voi soutaa
Torstaisin treenataankin sitten kovempaa, eikä silloin ehdi tai jaksa jutella aironvetojen välissä. Kun soudetaan tosissaan, laji on rankka, sillä matkat ovat pökerryttävän pitkiä ja vene painaa täyteen lastattuna 1500 kiloa. Etenkin aallokko tekee airoista painavia ja silloin täytyy luovia, mutta toisaalta sopivassa tyrskyssä järveä voi laskea kuin alamäkeä.
Liukuvat penkit auttavat saamaan vetoihin voimaa:
–Voima on soutamisessa tärkeää, mutta tekniikka ratkaisee myös paljon. Mitä kovempi vauhti, sitä vaikeampi on saada tarpeeksi voimaa mukaan joka vetoon. Kilpasoudussa vedetään yli 30 kertaa minuutissa. Myös yhteispeli on tärkeää, sillä paatti nykii elleivät kaikki souda samaan tahtiin, Olli selittää.
Soutaminen on erinomaista kuntoliikuntaa, jossa joka lihas saa treeniä, ja se sopii vanhemmallekin herrasväelle. Esimerkiksi moni vanha hiihtäjä on harjoitellut aktiiviuransa aikana kalastusvenettä soutamalla ja palannut myöhemmin lajin pariin. Useimmat LaVen soutajista ovatkin vähintäänkin eläkeiän kynnyksellä. Parikymppiseltä soutajalta puuttuu vielä tarvittava voimatasapaino ideaaliin suoritukseen.
–Yleensä ammattiurheilu lopetetaan nelikymppisenä, mutta tässä lajissa niin nuorena tuskin vielä aloitetaankaan, nauraa LaVen Kari Juttuniemi.

Kirkkoveneet kehittyvät

Kirkkovenettä soutaa 14 atleettia seitsemässä rivissä, ja lisäksi tarvitaan koulutettu perämies. Ollin kolme vuotta sitten hankkima vene on 400 kilon ja 12 metrin edestä yhdeksänmillistä kuusivaneria. Sitä pidetään kisakunnossa öljyämällä se säännöllisesti ja lakkaamalla sisä- ja ulkopinnat.
–Se on hyvin rakennettu eikä ole koskaan vuotanut. Veneet ovat kehittyneet lajin myötä, sillä edellinen 27-vuotias kaunotar oli puolet raskaampi. Toisaalta taru kertoo, että sillä oli aiemmin voitettu Sulkavan soudut, Olli muistelee.
Porukkaa Veikot toivovat lisää, sillä tällä hetkellä kirkkovenesoutuun ei ole edes kokonaista joukkuetta.
–Toiveena olisi saada kahdeksan airoparia. Kilpaileminen ei kuitenkaan ole mikään edellytys eikä kannata pelästyä, vaan mukaan voi tulla kuka tahansa. Lajissa parasta on leppoisa yhdessäolo, Olli kertoo.

Jaa juttu: